Se oli kohtuu helppoa. Nimittäin saada mies tajuamaan, että meidän laumasta puuttuu jotain. Viittä vaille valmis kokoonpano. Vauvaa vaille. 

Kesäkuussa 2013, kaksi viikkoa siitä, kun sovittiin, että tulee jos on tullakseen, sain testiin haamun. Ihan oikean haamun. Näkyi selvästi ja tihrustamatta. Testiä kallistelematta. :D Mutta lyhyt oli sen onnen aika. Kuukausi myöhemmin viikolla 7+0, kesäloman alettua heinäkuun alussa, onni valui pois. Sen väri oli punainen. Ultra todisti että tyhjä oli lapsen koti. Pelkkä litistynyt pussi. Onni oli mennyt. Suru ja katkeruus jäi. Miksi. Surun käsittely vei aikansa. Netti ja muiden kokemukset helpotti. Uusi yritys, uuden onnen etsintä. Periksi ei anneta ennenkuin sydänkäyrä on suora!!!

Kolme kuukautta keskenmenosta, kolme yrityskertaa myöhemmin... 8.10.13 Davidin testiin piirtyi kuin piirtyikin lähes olematon haamu. Vahvistui kuivuessaan. Varmistuksena piti tehdä RFSU:n testi. Meinasin jo ruveta uskomaan plussaan, kun siihenkin piirtyi haamujen haamu. :)

Pakkohan se oli testata seuraavana päivänä (9.10.13) vielä ihan luotettavallakin testillä, ja kun Apteekin oma antoi vähän vielä vahvemman haamun, oli uskottava, että pikkuinen oli tarttunut matkaan!!!

 

Pari päivää myöhemmin digitesti antoi tuloksen Raskaana 1-2. Silloin pisti jo vähän hymyilyttämään. Meille tulee vauva! Ei helmikuussa, mutta silti jo kesäkuussa. <3

Eihän se testailu noin vähään jäänyt. Vielä piti tehdä seuraavalla viikolla digitesti, että tiesi viikkojen lisääntyneen. Torstaina 17.10. testi näytti jo Raskaana 2-3.

Vielä pitää tehdä yksi testi, johon on saatava tulos Raskaana 3+. :D Sitten jo uskaltaa luottaa siihen että raskaus oikeasti jatkunee.

Varhaisultra on varattu. Se on 29.10. Eka neuvola on 4.11. 

Aika matelee. Aktiviteetteja on pakko keksiä, että ei mieti koko ajan raskautta. Onhan mulla sentään muutakin elämää. Ja omat ihanat 5 lasta sekä rakastava miekkonen. <3