Pe 7.11.2014 klo 8.00 mulla oli neuvola. (Rv 38+0.) Yöllä oli tullu pari napakampaa supistusta. Muuten nukuin tosi sikeästi. Mitä nyt kerran käytin koiran pissalla ja toisella kertaa kävin ite vessassa.

Heräsin 7 aikaan. Herätin koululaiset. Mies ei lähteny töihin kun oli päättäny pitää etäpäivän.

Aamulla 7.37 tuli ensimmäinen selkeä "synnytyssupistus". Ei kipeä, mutta napakka. Niitä tuli sitten keskimäärin 7 minuutin välein. En ollu varma, että jatkuuko ne, joten päätin lähtä neuvolaan. Vein samalla vanhimman pojan yläasteelle. Juttelin matkalla, että luultavasti tänään vauva syntyy. Ja että täysikuun aikaan syntyy eniten vauvoja. (Kuu siis loimotti täydessä koossaan kirkkaalta taivaalta.) Mietin myös, että perjantai on hyvä päivä syntyä, ku meillä ei oo yhtään perjantain vauvaa. :)

Neuvolassa supistukset jatkui, napakoina, säännöllisinä, mutta yhä kivuttomina. 

Kaikki oli ok. Sf laskenu 36 > 34cm. Painoki laskenu! :) Neuvolantäti tuumas, että se on merkki siitä, että synnytys on ovella. Uutta aikaa en enää saanu.

Ajelin hymähdellen kotiin. Meinasin jo matkalla soittaa miehelle, että tänään päästään synnyttään. Jätin kuitenkin uutisoinnin kotona kerrottavaksi.

Mainitsin asiasta myös siskolle ja facebookin vauvaryhmille. :D

Kotona kävin ekana vessassa, ja bongasin verisen limatulpan! Tiesin, että kohta tapahtuu. 

Olo oli levoton, käppäilin ympäri taloa ja kellotin supistuksia 5-10min välein. Mies teki vielä viime hetken työhommia. Esikoinen oli jäänyt pois koulusta, jäi lapsenlikaksi.

Klo n.11.30 lähettiin synnärille, vaikka oisin pärjänny vielä kotona. Piti ottaa varman päälle, ku aiemmin ollu nopeat synnytykset. Mietin, että tuskin ne kotiin käskee. Jos ei muuten homma etene, niin puhkokoot kalvot, kalvorakkula kun pullotti otollisesti. 

Mies soitti matkalla synnärille ja kysyi onko ruuhkaa, että pitääkö sittenki ajaa Ouluun asti. Ei ollu ruuhkaa ja käskivät tulla ilman muuta sinne heille.

Synnärille saavuttiin 12 aikaan. Heti ku pääsin käyrille, supistukset hiipui. Olin kuitenki 4cm auki, ja kalvorakkula pullotti kohdunsuulla isona, joten siirryttiin saliin.

Puin synnytyskaavun päälleni ja söin lounaan. Oltiin miehen kans kahdestaan salissa ja ooteltiin että supistukset yltyy. Ne rupeski tiheneen ja koveneen. Pissatti yhtenään. Lopulta pyysin spinaalin ja toivoin että kalvot puhkaistaan. Klo 13.17 kohdunsuun ollessa n.5cm auki, sain kohdunkaulan puudutteen ja kalvot puhkaistiin.

Puudutus ei auttanu yhtään ja supistukset huiteli samantien yläkäyrillä (130.) Ilokaasusta hain turvaa, mutta turhaan.

Tuli tosi kipeitä supistuksia, tuskanhiki virtasi ja yritin keskittyä hengittämään syvään. Tuskanhikeä pukkasi ja tuntui että taju lähtee. Pyysin spinaalia, ja koska kohdunsuu oli jo 6cm auki, sain lopulta spinaalin klo 14.15 ja se vei kivut heti pois. <3 Vatsasta, selästä ja jaloista katosi tuskat ja tilalle tuli pikkuinen kihelmöinti, piti raapia itseään. Se oli pientä verrattuna supistuskipuihin!

Tunnin vaan makoilin odottavaisin mielin. Sitten kohdunsuu olikin täysin auki ja parilla työnnöllä, minuutin ponnistuksilla syntyi meidän rakas poikavauva klo 15.31. <3 Liikutus oli valtaisa kun sain hänet syliini. Isukki katkaisi napanuoran. Istukka irtosi hyvin, ja painoi 450g. 3 tikkiä jouduttiin laittamaan. 

Oltiin pari tuntia vauvan kans syöden ja kahvitellen. Sit iskä pesi vauvan ja hänet punnittiin. Painoi 3290g. <3 Myöhemmin mitattiin vauvan pituudeksi 49cm ja päänympärykseksi 34.6cm.