Tänään oli sitten se ultraus äitipolilla. Mainitsin heti alussa lääkärille, että maanantaina yksityisellä ei löytyny sykettä.

Lääkäri tuumi että katsotaanpa. Sit vaan housut pois ja hoitoon! 

Äitipolilla oli kunnon laitteet, kuva oli tosi selkeä. Eka kertaa pikkuinen näkyi katkaravun muotoisena. Mutta oli pieni, ihan liian pieni. Mittaa vain 5mm. Sykettä ei löytynyt. Lääkäri pyysi vielä kollegansa varmistamaan tuomion. Olin jo sopeutunut tietoon, joten enää ei tarvinnu vuodattaa kyyneltäkään. Lääkäri oli symppis, ja kätilöopiskelijakin silitti kädestä. Niin ihana ele. 

Lääkäri johdatti mut hoitajan luokse, ja sanoi lähtiessään, että sitten kun taas raskaudun, niin mun ei tarvi mennä yksityiselle varhaisultraan, soitan vaan heille, niin he ultraavat. :)

Hoitaja oli äänestä päätellen sama nainen, joka aikoinaan puhelimessa tiuski, kun hänen numeronsa oli annettu. Tänään hän kuitenkin oli aivan ihana ihminen. Ymmärtäväinen ja lämmin. Hän antoi lääkkeen, joka piti ottaa heti. Se valmistelee kohtua tyhjennykseen. Sain lisäksi 6 kpl supistuslääkkeitä. Ne otetaan perjantaina. 4 työnnetään alapäähän ja kolme tuntia myöhemmin kaksi tablettia laitetaan kielen alle. Suurin osa tyhjennyksestä pitäisi tapahtua heti perjantaina, ja jonkun aikuisen pitää olla koko ajan läsnä, jos vaikka taju menee tmv. Soitinpa siis miehelleni, että reissuhommista pitää kotiutua viimeistään pe-aamuna. Ja hän aikoi järjestää niin, että pääsee tulemaan jo to-yönä. <3 

Katsoinpa jo senkin, että jos tää tyhjennyskierto lasketaan normi kierroks, ja jo tässä raskautuisin uudelleen, niin la ois 21.8.14, eli samoihin aikoihin ku meän toisen pojan la oli vuonna 2003. (Toivossa on hyvä elää, se antaa voimia jatkaa eteenpäin. Tuskinpa nyt kuitenkaa heti tyhjennyskierrossa tärppää.)