Tänään oli uusintaultra. En tiedä pitäiskö jo itkeä. :'(

Alkiohan oli viikko sitten jotain 4mm pitkä. Nyt olisi pitänyt olla jo lähemmäs sentin. Ei ollu ku 5.2mm. :( Sykekään ei tainnu miellyttää ultraajaa, vaikka sydän löikin. Ei ilmeisesti niin tarmokkaasti kuin olis pitäny.

Ultraaja totesi, ettei vielä kannata huolestua, mutta silti oli sitä mieltä, että voi olla, että syke loppuu ja vuoto alkaa. Jos ei ala, niin ens maanantaina ultrataan uudestaan.

Ihan kauheaa tää epätietoisuus. Yritän päästä neuvolan kautta nopeammin ultraan, ja siellä ois paremmat laitteetkin, joten mitatkin saatais tarkemmin. Apua. En tiiä kelle puhua. En halua huolestuttaa ketään, siskonkaan iloista fiilistä omasta raskaudestaan en halua pilata. Mies alkaa vaan miettiä kenen syy ja missä vika kun jo toinen epäonnistunut raskaus peräkkäin, ja sanoikin, ettei yritä lasta ainakaan vuoteen, jos tämä menee kesken.

Mielessä kävi myös se näky pinkkiin mekkoon puetusta suloisesta, nauravaisesta down-tytöstä. 

Ens yönä en nuku. Mielessä sellainen ajatusten sekamelska, että vie aikansa selvittää se. Voi olla että tilanne ratkeaa itsekseen, jos vuoto alkaa. Mutta niin kauan kuin on syke, on toivoa. <3