Välillä tulee ihan pieniä surun hetkiä. Kyyneleet kihoaa silmiin ja pitää ajatella ihan muita asioita ettei vuolas itku pääse valloilleen.

Tänään oli semmoinen hetki.

Olin siskon kanssa lenkillä. Eräs kylän muori käveli vastaan. Siinä juteltiin tovi. Muori kertoi, että saa ekan lapsenlapsen maaliskuussa. Siskoni kertoili sitten, että hälläkin on laskettu aika maaliskuussa. Siinä sitten väkisin meinas kyyneleet tulla. "Mun laskettu aika oli helmikuussa. Ja sitten kesäkuussa.." Mietin mielessäni, sanomatta kuitenkaan yhtään mitään. Onneksi puheenaihe vaihtui pian, ja tilanne oli ohi.

En ole katkera muiden raskauksista, ei ne oo multa pois. Mutta olen surullinen näistä menetyksistä. 

Vielä jonain päivänä minäkin hymyilen. Elämä hymyilee.