Tänään oonki sitte ihan paineessa, mahaan sattuu ja joka vessakäynnillä pelkään että vuoto on alkanu. Yököttää, ahdistaa. Yritän löytää netistä lohduttavia tarinoita vastaavasta, mutta välillä lävähtää tiskiin kertomuksia, joissa alkion hidas kasvu ennakoi keskenmenoa. Ihan hirveä olotila. Kolme yötä vaan, niin näen vieläkö pikkuinen sydän sykkii, ja onko kasvua tapahtunut. 

Haluan sen eilisen levollisen olon takaisin. Olis helpompi hengittää. Toivon, että joskus ens kesänä voin lukea näitä postauksia hymyssä suin, pieni kullanmuru sylissäni jokeltain. <3