Kyllä voi ihminen olla väsyny. Oon niiiin poikki. Henkisesti ja ruumiillisesti. Töissä just ja just oon saanu käytyä, ja onneks ens viikolla alkaa uus työkohde, niin pääsen tylsästä ja raskaasta osiosta pois.

Heräsin aamulla stressiin laskuista. Me ollaan niin tiukilla, ettei kohta enää pystytä kantaan tätä taakkaa. Yrityksen konkurssista jääneet velat, muut velat ja luotot, kiinteistötaakka harteilla. En enää keksi ulospääsyä tästä. 

En tiedä kenen puoleen kääntyä. Sossun luukulta apu ei löydy, onhan meillä silti tuloja. Mutta menot hajaantunu joka suuntaan. Pankit ei auta, kun miehellä merkintä, maksettu kylläkin, mutta näkyy silti, ja siitä ei luotonantajat tykkää. 

Päivästä toiseen vaan rahahuolet painaa, pitää käyttää mielikuvitusta että saa perheelle päivittäin ruuan. Lapsilta on koulussa kysytty miks heillä on aina samat vaatteet. 

Onneks läheiset on auttanu tuomalla vaatetta ja sisko on tuonu ruokaaki. <3

Oisin niin kiitollinen kun saisin jostain neuvoja ja juttuseuraa kohtalotovereilta. Tuntuu että mies ei edes stressaa koko asiaa, vaikuttaa että hänen ajatuksensa asiaan on, että ei se stressaamalla kummene. :/

Saatoin tuntea torstaina liikkeitä. <3 Tissi on kipeä ja vihloo niinku rintatulehduksessa.

Ens viikolla pankissa katsovat meän tilanteen ja saadaan tuomio. En oo toiveikas.