Kun sanotaan, että ovistestikin näyttää raskauden, niin mun oli ihan pakko testata, että pitääkö se miun kohalla paikkansa. Sattui olemaan kaapissa pari digitaalisen o-testarin liuskaa ja pari tavallista liuskaa, nii otin yhen kumpaistakin sorttia ja dippasin virtsaan. 

Liuskaan tuli heti vahva punainen viiva, eikä digikään kauaa nikotellu, ku rupes hymyilemään. :) Että kyllä ne ovistestitki raskauven ilimottaa. Muita tieteellisiä tutkimuksia en aio tehdä, mutta ens viikon keskiviikkona aion testata digillä, josko se näyttäs 3+.

Mulla on tosi vahva raskaus-olo. Väsymys on järkyttävää, aamulla töihin päästyä meinaa nukahtaa, siitä ku selviää nii kesken työpäivän tulee uus väsymysaalto. Ja kotimatkalla silmät ei meinaa pysyä auki. Päiväkodissa lapsia hakiessa meinaa nukahtaa eteiseen seisaalleen. Kotona päikkärit tai ainaki levähtely on pakollista.

Tissit on kipeät ja kasvaneet. Janottaa yhtenään. Töissä on pakko juoda muutaki ku kahvia. Öisin yöpöydällä on oltava vesilasi, kun heräilee siihen, että suuta kuivaa. Palelukin on melkoista. Illat hytisen peiton alla. Sängyssäki pitää kietoutua mieheen kii, varastaa senkin ruumiinlämpö. :D

Mua myös kuvottaa ja etoo aamuisin, ja nälkäisenä. Muissa raskauksissa ei oo vastaavaa nähty. 

Eilen vihloi tosi lujaa oikeaan munikseen. Pelotti ihan, mutta onneks se meni nopeaa ohi. Eilen myös alamaha värisi oudosti, luulin useamman kerran että puhelin soi hupparin taskussa, ku tuntu samanmoista värinää. Ihan uutta mulle tuommonen! :o

Mulla on vähän niinkö poikaolo. Ensinki siks, ku simppoja oli oviksen aikaan koko ajan liikkeellä, niin luultavasti nopsat poikasiittiöt on voittanu uintikisan. :) Ja toiseksi, koska mä näytän paljon enempi ihmiseltä ko esim. viime raskauessa. (Tyttö vie äidin kauneuen...) Kolmanneks siks, ko tein soodatestin, ja pissa kuohui valtavasti. ;D Toisaalta mulla on kaksosluulo. Kerta oireet on nii voimakkaat, plussa näkyi hyvin jo dpo9, kohdun olemassaolo tuntuu jo nyt. Ja ku mun tyär näki tammikuussa unta, että ootin kaksosia. No, emmää oikeesti kaksosiin usko, ko en itekkää oo kaksonen... 

Reilu viikko neuvolaan. Toivottavasti ultra-aika tulis jo samalle viikolle, en malttas odottaa. Mutta pakko. Ku ei siel paljo aiemmin näy juuri mitään...

Olen taas niiiin onnellinen. Ihanaa olla raskaana. Ja haaveilla omasta pikkuisesta. <3 Uskoa huomiseen. 

Tästä onnesta oon ehtiny kertoa jo kahdelle siskolle, tytsylle ja ukkelille. Ja vanhimmalle poitsulle. Nt-ultran jälkeen vois sit kertoa muillekin. Niin, ja tänään poksui rv 5+0. (menkkojen mukaan.)