Oon ihan maassa. :(

En oo jaksanu tehä mitään laihtumisen eteen. Paino on jämähtäny 71.5 paikkeille, olkoon siinä sitten ny jonkun aikaa! :/
 
Luottotietojen mentyä vakuutusyhtiö irtisanoi mun autosta kaskon, jonka seurauksena rahoitusyhtiö irtisanoi autorahoituksen. Mun pitää viedä auto rahoitusyhtiön tiloihin tai ne hakee sen ja mä maksan kulut. Ois ollu ees se syy, että erät on jääny maksamatta, niin mä nielisin tän jotenki... :,(
 
Muuttoki häämöttää parin viikon päässä. Uus asunto on 70-luvulta ja alkuperäiskunnossa. Remonttia ei saa tehdä kun pinnat on sentäs ehjät. :/
En tiiä miten kestän asua siellä kun ei sitä sisustamallakaan saa kauniiksi ku huoneissa seinät on vihreet, oranssit, kirkuvan punaiset jne. :o
Koiriakaan asuntoon ei saa ottaa, joten tyär ottaa ne väliaikaisesti omaan kämppäänsä, katsellaan löytyykö parempaa ratkaisua. :/
 
Lasten koulunvaihto huolestuttaa, lähinnä vanhimman osalta. Ei millään aio mennä uuteen kouluun. :((
 
Pakatakin pitäis jo pikkuhiljaa. Eilen pakkasin nuorimpien lasten huoneet. Tavaraa on paljon enkä jaksais nyt yhtään miettiä mitä otetaan ja mitä hävitetään. Oon varmaan masentunu. Henkeä ahdistaa. Liikuntaki on jääny kokonaan.
 
Eilen muutettiin tytön huonekalut hänen tulevaan kämppäänsä. Sitten innostuttiin ideoimaan vanhoista kerrossängyn tikkaista hälle maustehylly. Taakse leikattiin maalausromanttisen tyylinen pohjalevy, ja tyär maalaa koko komeuden valkeaksi. Ylös saattaa tulla joku "juttu" ettei oo pelkkä tylsä perusvalkoinen.
Samalla liimattiin meän keinuhevosen katkennut jalka, jotta voidaan sekin komeus maalata, ja uusia siihen harjakset. Ollaan tytön kaa semmosia, että ku jotain keksitään, niin se pitää toteuttaa heti eikä viikon päästä! Jos jää ootteleen, niin innostus menee kokonaan ohi. :D
 
Niin tosiaan, vastustaa senkin osalta, että mies lomautettiin. Ainaki pari kk kestää lomautus, tulot tippuu puoleen, menot sen sijaan kasvaa monta sataa euroa, kun vuokraa aletaan maksaa. Jostain pitäis repiä rahat takuuvuokraanki. Lujille lyö jo muutenki. Näköjään se on nii, että ku asiat alkaa kaatua niskaan nii sit koko korttitalo romahtaaki ihan totaalisesti. Huokaus! En halua olla tämmönen masentunu äiti lapsilleni. Tarttis tehrä jotain jotta piristyis!
 
Jospa seuraavassa postauksessa ois jotain positiivistakin sanottavaa... :/